Meitä kohtasi eilen suuri suru, kun meidän nuorin airis, Oona 5-v piti lopettaa. Se muuttui yhtäkkiä yöllä kovin kipeäksi, aamulla vietiin se eläinlääkärille, missä todettiin että virtsakiviä ja kohtu mädäntynyt (ja meillä oli vielä tälle päivälle aika kohdunpoistoon), veimme koiran Ylöjärvelle kohtuleikkaukseen, missä siltä löydettiin paha kasvain joka oli mm. paksusuolen ympärillä. Ei millään olisi selviytynyt, joten pakko oli päästää pikkuinen taivaaseen.




Kyllä se aikalailla pysäyttää kun yhtäkkiä seuraavana päivänä koira onkin noin nopeasti poissa. Vanhan koiran lopettamisen vielä ymmärtää, mutta tätä ei millään voi vielä käsittää että yhtäkkiä se nuori ja virkeä koira onkin tuosta vaan poissa. Suru on kyllä kova. Donna vanhuskin taitaa viimeistä talveaan vedellä, on arvon rouvalla ikääkin jo.


 

Oona ja jättiluu.